Puukko on tullut mulle tutuksi jo 1950 luvun puolivälin paikkeilla, kun kävin lähes päivittäin pihapiirisämme olevan pappan velijen ” Jallu ” , Jalmari Heikkisen nikkariverstaalla kahtomasa miten hän teki sen aikasia tarve-esineitä, muun muassa rukkeja, kiuluja, saaveja, potkukelekkoja ym.ym. Kaikki ne työkalut jota hän käytti päivittäin, oli meiltä pojan viikareilta kielletty, ettei niitä vaan tylsytetty. Puukot, taltat ja höylät oli joko ihte tai jonkun maasepän tekemiä ja tarkotettu määrätyn työvaiheen tekemiseen.
Paja oli vähä kauempana pikkumehtän reunalla josa tehtiin kaikki taonta työt. Kun aikansa kinusi, anto Jallu munkin nikkaroija niillä huonommilla työkaluilla pojanvintiön ihannoimia pyssyjä ja laivoja, joilla sitten ylypiänä naapurin poikain kanssa oltiin sota leikkejä ja uitettiin laivoja lammella ja jokirannasa.
