Blog

Show current content as RSS feed

Blog


Published on by

Lennupuukko

Kun Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö, ja puoliso Jenni Haukio ilmoittivat perheenlisäyksestä,mietin heille lahjaa. Ja koska puukkojen tekeminen on osaamistani, valikoitui Lennu malliksi. Ykköskoirasta löytyikin paljon kuvia josta on helppo alkaa työstämään. 

Homma lähti liikkeelle materiaalien valinnalla,valitsin varastostani hyväkuvioisen visakoivun, johon aloin kynällä hahmottelemaan Lennun päätä. Pikkuhiljaa aloin karkeimmalla terällä ottamaan ylimääräistä pois,välillä on katseltava, ja pyöriteltävä kappaletta ympäriinsä,haettava kolmiulotteisuutta, ja päätettävä mistä vielä pois ylimääräistä, pikkuhiljaa pienennetään teriä otetaan vähä kerrallaan materiaalia pois, ja haetaan koiralle ilmettä. Lopuksi siirrytään stereomikroskoopin alle kaivertamaan tarkemmat osiot,kuten silmät, suu,korvat,kirsu. Nämä loppuosan pienillä terillä tehtävät tarkat poistot ovat ratkaisevia siihen saatko siitä näköisen ja saatko sen elämään.Kaivertaminen on niskoille ja hartioille käypästä touhua, itse kaiverran tekniikalla kappale vasemmassa kädessä vapaasti ja oikealla kaiverra .Olen käynyt noin 10 vuotta kahdesti kuukaudessa niska /hartia hieronnassa. Se on ainut tae, että tätä hommaa pystyy tekemään,suosittelen muillekkin.

Lennu_puukko_face_pieni

Read entire post
Published on by

joulun odotusta

25.11.2017 Lauantaipäivä puukon lestojen tekoa, uusi puukkomalli on lanseerattu verkkokauppaan  (Kallapuukko). Mitä se pitää sisällään? Puukkoon ja tuppeen on ympätty osioita kallan kirkosta, ja yleensäkkin Kallan kariin liittyvää asiaa, kuten kalaverkot, kirkon paanukattoa, ja katolta kohoava paanupeitteinen tuuliviirimasto. Painantameistit kaiverran hirvensarvesta. Metsästäjä-puukkoon, ja kaikkiin teemapuukkoihin teen kakspuoleisen lestan koivusta, joihin piirrän ensin aiheen, jonka jälkeen kaiverran sen esille. Kuvio jää koholle noin 1,5- 2mm, lopuksi kaikki hiotaan naarmuttomaksi. Nyt voidaan tuppinahka kastella, muotoilla, ja ommella lestan ja puukon päälle. Sen jälkeen viedään kuivaamaan johonkin lämpimään paikkaan.Itse laitan takan kylkeen yläosasta roikkumaan, jolloin tuppi kuivuu tasaisesti. Kun nahka alkaa vaaleta, ja tuntuma on jonkin verran kovettunut, on ensimmäinen muotoilun aika. Osan muotoilupuikoista olen tehnyt  ja hionut poron sarvesta, muutoin käytän teräksestä tehtyjä  erikokoisia ja muotoisia puikkoja. Tupen niin sanottua nyylausta on tehtävä useampi kerta, ennen kuin se jätetään yöksi lopullisesti kuivumaan.

DSCN0684_2_pieni

Read entire post
Published on by

Puukkounelmia näyttely

Minulla on parasta aikaa menossa näyttely Raahessa, Kauppaporvarin Raahesalin lämpiössä  1.8-30.8.17. Mukana noin 100 työtä, joista kivikahvaisia puukkoja reilu kolmekymmentä. Kivikahvaiset puukot ovat minun ensimmäisiä puukkoja. Osa noin kolmekymmentä kahdeksan vuotta sitten tehtyjä, kaikki kivipuukot on tehty joko puolijalokivistä, kivettyneistä fossiileista tai malmimineraaleista. Harvinaisimpia materiaaleja on dinosauruksen luu (Hybakrosaurus) Sorsalisko, joka on löytynyt Argentiinasta. Dinosauruksen uloste, "paskapuukko" materiaali on löytynyt Utahista (USA), nämä ovat vähintään 65 miljoonaa vuotta vanhoja. Luukaiverrus puukot, linnut ja muut eläimet ovat myöhempää tuotantoa. Kaivertamiseen innostuin yhdeksänkymmentä luvun loppupuolella, ja jäin siihen koukkuun totaalisesti. Luukaivertaminen on yksi vaikeimpia taidelajeja, siinä ylimääräinen aines otetaan pois, ja olennainen jätetään, kuulostaa helpolta ! Jotta päästään hyvään lopputulokseen, täytyy olla kyky nähdä omassa mielikuvassa kolmiulotteisesti se mitä alat kaivertaan, esimerkiksi  kotka, perehtyä sen käyttäytymiseen, pään liikkeisiin ja ertoten silmiin.  Kotkan katse ei ole lempeä, vaan tuima, viekas, aina varuillaan oleva ja pälyilevä. nämä asiat kun saa kaivertamalla esille, ja saa sen elämään, on onnistunut. Tämän asian omaksuminen on vienyt minulta oman aikansa, mutta olen varma siitä, että jos tekeminen on nautinnollista olipa se mitä tahansa, niin tapahtuu kehitystä teknisesti kuin taiteellisestikkin.

Read entire post
Published on by

Kivi ja Luukaiverrus.

Olen ihte alottanu puukkojen tekemisen kivestä, menny tavallaan niiku perse eellä puuhun. Elikkä tein ensimmäiset kolomekymmentä puukkua kivistä, ennen ku älysin että voishan sitä tehä pehemiämmästäki värkistä. Oli se niin kova homma sillon alakuaikoina, - 80 luvun alusa kun ne vehkeetki oli niin alakeelliset, ei ollu erilaisia laikkoja hiomiseen, ainuastaan sahhaamiseen oli joku venäläinen timantti-laikka. Kaiken kaikkiaan erilaisista kivistä tehtyjä puukkoja on tullu yli 40kpl, joista on jäliellä enää 32kpl, osa on museoissa, keräiliöillä, ja loput ostettu kivityöntekiöille lahajaksi. Ei kyllä kajuta yhtään, että oon menny perse eellä puuhun, kivipuukot on harvinaisia, varsinkin kun ne kaikki on tehty puoli jalokivistä, fossileista, kulta-ja nikkelimalmista, niitä pyyetään näyttelyyn jatkuvasti jonnekkin. En tiiä, mikä minusta olisi tullut isona, jos mää olisin suhtautunu kouluaineisiin samanlaisella kehittymisen ja oppimisen intohimoisella palolla, kuin tänäpäivänä luukaivertamiseen, luultavasti joku avaruuspölytutkija. En osannu lapsena ees piirtää saatikka laulaa, kaulaan asti ääni tuli mun mielestä aivan hyvin, mutta siittä ylöspäin on jonkulainen äänen särkiä rakenettu mulle. Nykyään ossaan piirtää, kaikki ihteltä tai muualta tulevat uuet ideat tai haasteet piirrän paperille, jotka samalla työstän aluksi omasa mielikuvasani ja aattelen eri työvaiheitten tekemisen, miten se pittää tehä että se onnistuu. Luukaivertaminen on vaikeimpia taidelajeja, siinä otetaan ylimääräinen pois ja olennainen jätetään. Kun kerran otat liikaa sitä ei saa takasin. Saksassa on kaupunki nimeltä Idar-Oberstein, mielestäni se paikka on kivien mekka. Minulla on siellä hyvä ystävä Ervin Klein, joka on yksi mailman parhaita kivikaivertajia, ja olen siinä mielesä onnellisesa asemasa, että olen saanut häneltä jonkin verran kaiverrus oppia eri tekniikoista ja kuinka eri asijoita korostamalla saajaan ilmeikkyyttä. Tekniikka ja taiteellisuus kehittyy ajan myötä, ja jokkaisella on oma persoonallinen käjenjälkensä ja tyylinsä.

 

IMG_3519_pieni                   IMG_2164_pieni 

 

Read entire post
Published on by

Pokasaha

"Jallu" Jalmari Heikkinen oli armoton työmies, muistan niin elävästi kun hihettiin kavereitten kans pikkukalliolle tekehen kimejä toisille, oli kirpakka pakkaskeli ja perille päästyämme kuultihin umpisalamesta päin kummia ääniä. Lähettiin hihtään ääntä kohti ja ottaan selevää mikä sielä on, lähemmäs päästyämme ääni voimistui, se oli jonkinlainen sihinä ja perähän kova rätinä. Kaukana näky vaan höyryävä ja huitova hahamo, tietystihän me heti ajateltiin että ufohan sielä on. Uskallettiin mennä vähä lähemmäs, ja nähtiin, kun Jallu sielä sahas pöllejä pokasahalla ranellipaita päällä haaruksia myöte lumihangesa. Saha oli niin hyvin terotettu, että siitä kuulu vaan suhina, ja tahti oli semmonen että höyry nousi paijan läpi. Jätettiin mies töihin ja lähettiin laskeen mäkiä. Päivän hämärtyesä kahtelin millon Jallu tuli kotia. Menin jonkun ajan perästä kahtohon kun Jallu rupes tekehen ihtelle ruokaa, sillä oli nurkkatakasa valakia, hiilloksella iso valurautanen paistinpannu, sielä kärisi sian kylykiä, sipulia ja eilisiä tuppisia palotettuna sekahan, voin tänäpäivänäki tuntia sen ruuan tuoksun se oli kyllä jumalallinen. Jallu söi suoraa pannulta puukon käriellä napsien pala kerrallaan, ryypäten välillä kirnupiimää, lopuksi kasti leipää rasvahan ja puhisti pannun leivän paloilla, pyhkäsi suunpielen käjenselekään, ja siirty sängylle ottaan ruokalevot.

Read entire post
Published on by

Puukko

Puukko on  tullut mulle tutuksi jo 1950 luvun puolivälin paikkeilla, kun kävin lähes päivittäin  pihapiirisämme olevan pappan velijen ” Jallu ” , Jalmari Heikkisen  nikkariverstaalla kahtomasa miten hän teki  sen aikasia  tarve-esineitä,  muun muassa  rukkeja, kiuluja, saaveja, potkukelekkoja ym.ym. Kaikki ne työkalut jota hän käytti  päivittäin, oli meiltä pojan viikareilta kielletty, ettei niitä vaan tylsytetty. Puukot, taltat ja höylät oli joko ihte tai jonkun maasepän tekemiä ja tarkotettu  määrätyn työvaiheen tekemiseen. Paja oli vähä kauempana  pikkumehtän reunalla josa tehtiin kaikki taonta työt. Kun aikansa kinusi, anto Jallu  munkin nikkaroija niillä huonommilla työkaluilla  pojanvintiön  ihannoimia  pyssyjä ja  laivoja, joilla sitten ylypiänä naapurin poikain kanssa oltiin sota leikkejä ja uitettiin laivoja  lammella ja jokirannasa.

Read entire post