Pokasaha

Julkaistu , julkaisija

Pokasaha

"Jallu" Jalmari Heikkinen oli armoton työmies, muistan niin elävästi kun hihettiin kavereitten kans pikkukalliolle tekehen kimejä toisille, oli kirpakka pakkaskeli ja perille päästyämme kuultihin umpisalamesta päin kummia ääniä. Lähettiin hihtään ääntä kohti ja ottaan selevää mikä sielä on, lähemmäs päästyämme ääni voimistui, se oli jonkinlainen sihinä ja perähän kova rätinä. Kaukana näky vaan höyryävä ja huitova hahamo, tietystihän me heti ajateltiin että ufohan sielä on. Uskallettiin mennä vähä lähemmäs, ja nähtiin, kun Jallu sielä sahas pöllejä pokasahalla ranellipaita päällä haaruksia myöte lumihangesa. Saha oli niin hyvin terotettu, että siitä kuulu vaan suhina, ja tahti oli semmonen että höyry nousi paijan läpi. Jätettiin mies töihin ja lähettiin laskeen mäkiä. Päivän hämärtyesä kahtelin millon Jallu tuli kotia. Menin jonkun ajan perästä kahtohon kun Jallu rupes tekehen ihtelle ruokaa, sillä oli nurkkatakasa valakia, hiilloksella iso valurautanen paistinpannu, sielä kärisi sian kylykiä, sipulia ja eilisiä tuppisia palotettuna sekahan, voin tänäpäivänäki tuntia sen ruuan tuoksun se oli kyllä jumalallinen. Jallu söi suoraa pannulta puukon käriellä napsien pala kerrallaan, ryypäten välillä kirnupiimää, lopuksi kasti leipää rasvahan ja puhisti pannun leivän paloilla, pyhkäsi suunpielen käjenselekään, ja siirty sängylle ottaan ruokalevot.

Kommentit: 0

Vain rekisteröidyt käyttäjät voivat jättää kommentteja.
Kirjaudu sisään ja jätä kommentti Rekisteröidy heti